Sunnuntain syvälliset 2!

Taas on viikko vierähtänyt. Ihan järkyttävän nopeasti aika menee. Välillä sitä funtsii, että miten sitä kerkeääkin tekemään kaiken elämässään mistä on haaveillut. Mä haaveilen paljon, olen sellainen pilvilinnoissa asusteleva. Onneksi Mixu on oikea realisti ja minun jalat pakotetaan maan pinnalle tarpeeksi usein...

Elämä on kuitenkin niin lyhyt, että jos ei haaveile niin eipä niistä haaveista voikkaan ikinä tulla totta. Jotkut haaveeni on toteutuneet helposti, joidenkin eteen on joutunut tekemään kovin töitä ja jotkut eivät ole lähimainkaan toteutumassa.
Kun katson elämääni kokonaisuutena niin olen kyllä onnenlikka. Minä olen perusterve, minulla on maailman upein aviomies, olen kasvattanut hienon tyttären Mixun kanssa, sukuni/perheeni/läheiseni ovat suhteellisen lähellä ja välit heihin on hyvät, työpaikka löytyy, katto on pään päällä ja sapuskaa löytyy kaapeista.
Toki elämässäni on myös niitä kipukohtiakin. Läheisilläni on todella pahoja sairauksia, ja muita elämää vaikeuttavia asioita. Ja se minua henkilökohtaisesti eniten sieppaa, kun en voi tehdä asialle mitään. En voi parantaa sairautta, vaan joudun katsomaan sivusta...

Toisaalta se jos mikä kasvattaa luonnetta. Elämässä ei nimittäin aina voi itse vaikuttaa kaikkeen vaikka kuinka tahtoisi. Ja sen opettelu on ollut vaikeaa.
Asia mitä opettelen nyt on hetkessä eläminen. Tämä arjen pyöritys välillä tuo snadeja haasteita siihen, mutta pientä kehitystäkin on tapahtunut. Itsetutkiskelu onkin ollut elämässäni mukana jo vuosia, ja hauskaa onkin se, että huomaa kehittyvänsä eri osa-alueilla.

Inhoan valehtelua yli kaiken. Se on asia mikä saa minun niskavillat pystyyn. Olen pyrkinyt opettamaan Pikkuisellekkin sen, että valheesta jää aina kiinni, ennemmin tai myöhemmin. Valehtelu kertoo yleensä ihmisen huonosta itsetunnosta, koska hän joutuu pönkittämään joitain asioita valheella. Samaan kategoriaan voisin laittaa asioiden liioittelun ja suurentelun. Miksi ihminen niin tekee? Kuka siitä hyötyy?
Esimerkkinä voi ottaa sen, että minulle lupailtiin suurin sanoin kaikennäköistä eräästä portaalista... Eipä lupaukset pitäneetkään paikkaansa. Mutta kuten sanoin, niin valheesta jää aina kiinni. Ennemmin tai myöhemmin.

Tälläisiä pohdintoja minulla tänään. Kuvat ovat muuten kurkistus tulevaan, eli olkkarimme uuteen ilmeeseen.