Heissuli vei,
Eihän tästä mun arkihaasteesta mitään taas tullut, ihan jäi melkein tekemättä, kun on ollut pientä haipakkaa viime päivät... Mutta nyt tulloo ja tuplana tullookin! :)
Eilinen päivä olikin ihan tylsä, kun tuli kylmät ilmat takaisin. Maanantaina vielä olin kesämekossa ja eilen joutui jo käyttämään sukkia. Mutta töistä reippaasti menin salille, josta muuten tuo kuvakin on ja duunasin puolentoista tunnin treenin Mixun kanssa.
Teki terää, koska on ollut tässä pientä stressiä havaittavissa tuolla työelämässä. Liikunta on siihen oiva keino nollata pää.
Olinkin sitten aivan väsynyt treenin ja suihkun, sekä ruokailun jälkeen etten jaksanut tehdä mitään. Luin hetken ja kömmin nukkumaan ennen ysiä.
Tänään onkin ollut aikamoinen päivä. Totaalisen tunteita hivelevä päivä!
Aamulla heräsin "vain" puolen tunnin torkuttelun jälkeen ja olin vähän vaille seitsemän duunissa. Työpäivä meni nopeasti ja työmatkat myös. Kotiovella sitten huomasin, että olin jättänyt kotiavaimet eilisen treenin vuoksi treenilaukkuuni!
Pikkuinen oli koulussa kenraaliharkoissa ja Mixu duunissa. Soitin siinä sitten Mixulle, että voisiko hän vaikka lähteä ihan vähän aiemmin töistä...
Istua tökötin tuossa meidän etuterdellä ballerinoissani (ilman sukkia, totta kai!) ja ohuessa takissa. Oli ihan hitokseen kylmä. Onneksi tajusin, että meidän terden säilytyslaatikossa on huopia, sieltä pari sellaista ja odottelu jatkui. Nappasin jopa kuvan tästä koomisesta tilanteesta, kun istua kökötin eväskassini ja käsilaukkuni kanssa terdellä.
Mixu repesi, kun näki mut kietoutuneena huopiin terden sohvalla. Mun nenä oli kuulemma aivan punainen (joo, mun klyyvari menee aina ihan punaiseksi, kun mulla on kylmä). No hyvä, että jollain on hauskaa! :)
Tehtiin reippaasti ruoka ja sitten lähdettiin Pikkuisen luokan järjestämään musikaaliin. Tiedättekö, mä itkin kun vesiputous siellä. Hänen luokkalaiset ovat kasvaneet tässä viimeisten ala-aste vuosien aikana niin paljon ja siinä he esiintyivät, kun isot ihmiset.
Mihin tämä aika katoaa, juurihan Pikkuinen oli aivan vauva. Sitten hän konttasi, nousi seisomaan, käveli, juoksi, meni päiväkotiin, eskariin.
Muistan kun hän lähti ekaa päivää kouluun. Ja nyt hän esiintyi laulaen, pianoa ja viulua soittaen, tanssien sekä juontaen, kun ammattilainen. Viimeistä kertaa ala-asteella. Lauantaina hänet kukitetaan ja sitten hän on "virallisesti" iso tyttö. Menee yläasteelle.
Se tunne, kun katsot omaa lastasi ja tajuat, että hän on jo iso (mutta silti niin pieni, mun vauva) pisti kyynelkanavat valumaan ja isosti. Ja siitä itkusta ei meinannut tulla loppua. Vähän jo jännittää lauantai, että kehtaako hän ottaa mua päättäjäisiin edes messiin... ;)
Tunteita ja mietteitä, itkua ja naurua, ylä- ja alamäkiä, eli ihan tätä meidän arkea.
Tähän päättyi nyt tämä arkihaaste, toivottavasti viihdyitte. Täällä arki jatkuu, eli alamme katsomaan koko perhe jotain hömppäleffaa.
Elämästä ja arjesta nauttien,
Seuraa blogiania Googlen lukijaraadin, Bloglovinin, Facebookin tai Instagramin kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jaksoit jättää jälkesi blogiini.