Keliakia ja ajatuksia siitä!

Nyt sukelletaan taas vaihteeksi minun ajatuksiini, tällä kertaa tästä loppuelämäni "ystävästä" Keliakiasta. Kun en vielä tiennyt sairastavani sitä, mutta viitteitä siitä jo oli, ajattelin, että tulisi jo diagnoosi ja sitten homma olisi selvä.
Ja tulihan se diagnoosi sitten, mutta ei tämä homma kyllä minulle ihan selvä ole.
Luulin, että pyh ja pah, hyvinhän tämä tulee menemään.
Joo, siis onhan tämä suht hyvin mennytkin, ei siis mitään ihan kamalia katastrofeja ole tapahtunut, mutta aikamoista säätöä on kyllä välillä ollut. Ja nyt tekin saatte niistä kuulla. ;)

Niin siis minulla todettiin keliakia kuukausi(?) sitten ja olen siitä asti sitten syönyt keliakiaruokavalion mukaisesti, eli gluteenittomasti. Mahakivut on onneksi kadonneet lähes kokonaan, eli homma toimii siltä osin.
Ainoa pikku ongelma on se, että mun muisti on välillä kovin hatara ja luonteeni kovin malttamaton sekä tuuliviirimäinen, että unohdan tuon koko keliakian.
No, niin meillä on muutkin unohtaneet. Kolme viikkoa sitten tapahtunutta;

Mixu soitti yksi ilta mulle ja ilmoitti hakevansa SubWaysta purtavaa.
- Moi, käyn Subissa. Tuonko sulle sen normaalin?
- Moikka, jooooo! Kauhee nälkä. Saahan sen varmasti gluteenittomana?

Puhelimen toisessa päässä tuli aika hemmetin hiljaista... Jeps. Hän oli unohtanut koko jutun. :)
No, eipäs meille tullut Subin patonkeja, vaan hän kävi kiinalaisesta hakemassa Sushia.

Arki. No se sujuu ihan hyvin. Duuniruokalassa mä olen saanut keittiöhenkilökunnalta nimen "Ykköstyttö", ja siellä on otettu tämä mun erikoisruokavalio hyvin haltuun. Aina löytyy syötävää.
Kotona sitten onkin eri juttu, koska itse joudun usein liemeen omien ideoitteni kanssa...
Kuten yksi päivä sain päähäni tehdä jauhelihasoppaa. Olen jo oppinut sen, että joka ainoan tuotteen kanssa jota suuhuni tulisin laittamaan, luen tuotesisällöt. Ja kuka olisi arvannut, että lihaliemessä on gluteenia! Jukoliste, kun mä tutkin niitä hemmetin tuoteluetteloita siellä kaupassa ja kauhea kiire oli. Ei, en löytänyt yhtään sellaista, missä ei olisi ollut gluteenia. No, meidän soppaan ei tullut sitten lihalientä. (Myöhemmin luin Keliakialiiton sivuilta, että Knorr.ilta on joku lihaliemi missä ei ole gluteenia.)

Ja mistä mä sitten opin sen, että miksi aina luen tuotesisällöt?
Viime viikonloppuna, kun olin ystävän kanssa Cheekin keikalla, niin keikan jälkeen, Jäähallin ulkopuolella oli joku perunalastujen lanseeraus juide menossa ja sieltä sai sitten näytepakkauksen mukaan. Minähän olin edellisenä iltana ollut hieman viihteellä ja krapulaanhan suolojen vajaukseen sipsit ovat parasta naposteltavaa. Siinä sitten käveltiin dösärille ja napsin sipsejä suuhun kaksin käsin...
Bussipysäkillä minulle tuli sellainen "ahaa elämys", että lukaisenpas mitä nämä sipsit sisältävät. Ja kyllä vain, ensimmäinen asia joka listassa luki, oli vehnäjauho.
Opinpahan kerrasta, oli nimittäin seuraava yö aika tuskainen. Eli pienikin määrä gluteenia tekee sellaiset kivut, että parempi olla liian varovainen jatkossa.

Ruokakaupassa sain viimeksi eilen kiksit, kun lähi Cittarissamme oli "Gluteeniton maailma", eli pari hyllyllistä pelkkiä gluteenittomia tuotteita. Olisin voinut seisoa siinä varmaan loppupäivän. Kärryyn lähti yhtä sun toista ihanaa tuotetta. Ja toinen mahtava paikka on Hakaniemen hallissa oleva Keliakiapuoti. Sieltä saa niin hyvää "tummaa leipää" että oksat pois! Hinta on tietysti aikamoinen, mutta niinhän se on kaikissa gluteenittomissa tuotteissa...

Tänään mua vähän harmitti pitkästä aikaa, kun oltiin Mixun mummon 80-vuotis synttäreillä. Pöytä notkui kaikista ihanista herkuista. Oli voileipäkakkua, erilaisia täytekakkuja ja kaikkea sellaista mitä mä rakastan. Mutta en voinut syödä niistä mitään. Onneksi mulla oli mukana omat gluteenittomat Pirkka suklaakeksit (joo, eilen ostin sieltä Cittarista), joten nakertelin sitten niitä. Ei ne kyllä ihan vetänyt vertoja mansikkakakulle tai suklaakakulle. ;)

Onhan tämä aikamoista totutella uuteen ruokavalioon, koska varaa sortumiselle ei todella ole. Tulevaisuudessa tulee varmasti monta kinkkistä juttua ja asioita joille voi nauraa jälkeenpäin. Onneksi korvaavia tuotteita on aika paljon ja tämä sairaus ei ole enää mikään tabu. Nyt odottelen aikaa ravintoterapeutille jolta saan vahvistusta omiin ajatuksiini, siihen asti mä opettelen tätä uutta ja ihmeellistä maailmaa, mun uutta maailmaani. :)

Niin joo!
Kuvissa on minun ensimmäinen kerta, kun teen gluteenitonta puolukkapuuroa. Ei sekään mennyt ihan niin kun piti, mutta syötävää se oli. Ohjeen voit katsoa tästä, jos tarvitset.



Suurin ajatuksin näin sunnuntaisin,