Sunnuntain syvälliset!

Sunnuntai on minulle aina ollut sellainen mietiskelypäivä. Mä siis lataan aivodatani tilaan, että seuraavan viikon tiedot mahtuu taas pääkoppaan. Nämä viime viikot onkin olleet aikamoisia. Muutoksia on ollut niin blogielämässä, kun työelämässä. Suurin ilo kyllä on ollut ehdottomasti se, että pääsin pois sieltä CASAsta. Olen nimittäin tässä reilussa viikossa täällä Bloggerissa nauttinut bloggaamisesta enemmän, kun koko aikana siellä portaalissa. Ja se kertoo jo paljon...

Elämä tuo usein muutoksia eteen. Minua ahdistaa muutokset yleensä, mutta kun aikaa saa kulumaan niin siihenkin tottuu. Työelämässä niitä muutoksia tulee usein eteen. Nytkin siellä on sellainen vaihe menossa ja itse pääsee taas oppimaan uutta. Se on ihan kivaa, mutta totaalisen haastavaa. On kyllä aina perjantaisin ihan rätti, kun on koko viikon yrittänyt saada kaiken tiedon sullottua päähänsä. Onneksi aika on tuossakin ratkaisu. Ja ihanaakin ihanammat työkaverit...

Työkavereista puheenollen. Täällä blogimaailmassa olen tutustunut ihan mielettömiin ihmisiin ja niistä on muodostunut oikeita kaveri-/ystävyyssuhteita. Valitettavasti blogimaailma ei aina ole sitä mitä lukijoille annetaan ymmärtää. Kovin moni asia on ihan täyttä kulissia. Mutta sitten täällä on myös sellaisia helmiä, että sydän pakahtuu heitä ajatellessakin. Olen muutamaan sellaiseen helmeen saanut tutustua ja se on maailman suurin onni.

Rakastan bloggaamista. Eräs minun ystäväni jolla on yksi erittäin kuuluisa blogi sai minut kiinnostumaan tästä maailmasta reilu vuosi sitten. Katselin hänen puuhiaan aikani ja hänen kannustuksen vuoksi päätin kokeilla, että olisiko bloggaaminen myös minun juttuni. Ja onhan tämä. Blogiini saan tallennettua kaiken visuaalisen matskun, sekä ajatukseni.

Bloggaaminen on muuttanut minua hieman kyynisemmäksi. Ihan täysin en enään joka asiaan luota mitä minulle luvataan. Olen saanut sen karvaasti kokea, että ne lupaukset eivät pidä. Nyt teen omat ratkaisuni ja nautin. Nautin teistä lukijoistani, nautin tästä bloggaamisen vapaudesta, nautin niistä helmistä kehen täällä olen tutustunut ja unohdan kaiken pahan, jota olen kokenut tässä blogimaailmassa.

Ja miksi kuvina on kaunis harmaa Iittalan Kastehelmi tuikkukippo? Eräänä päivänä postiin oli saapunut paketti, ja sen oli lähettänyt minulle eräs blogimaailman helmi. Täysi yllätys minulle ja voin vannoa, että tuo lahja merkitsee minulle enemmän, kun kukaan ymmärtääkään... Kiitos Outi. <3

Nyt on taas aivodata nollattu, tällä kertaa tälleen kirjalliseen muotoon ja myös teille jaettuna. Taidankin tehdä tästä ihan joka sunnuntaisen tavan, koska kirjoitettuna tämä on vielä selkeämpää, kun pelkkä pohdiskelu.

Kiitos edellisen postauksen blogivinkeistä, lähdenpäs koluamaan uusia blogeja...