Jos niin käy, että minusta tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani,
niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.
Sinä tulet surulliseksi - minä ymmärrän.
älä anna surusi estää sinua,
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
sillä tänä päivänä, enemmän kuin koskaan ennen,
rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.
Meillä on ollut niin mukavaa aikaa.
Tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
kun aika koittaa, anna minun mennä.
Vie minut sinne missä he auttavat minua,
mutta, pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,
kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan, sinäkin huomaat,
se on ystävyyttä, jota minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,
niin kivulta ja kärsimykseltä olen säästynyt.
Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä -
älä anna turhaan sydämesi itkeä.
Viimeiselle matkalle saatoin tänään (äidilläni asuvan) kissani. Rakas Makkara-Manta pääsi mahtavaan 20-vuoden ikään, joka on kissalle todella kunnioitettavaa. Hän tuli meille, kun olin 10-vuotias ja muistan sen, kun eilisen. Onneksi muistoja ei kukaan vie pois. Minulla oli neljä kissaa, nyt ei enään ainuttakaan.
Lepää rauhassa rakas kehrääjäni. <3
(Kuva lainattu: Google, muokattu PhotoShopissa)
Ihana, kaunis teksti. :'( <3
VastaaPoista"Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..."
Meilläkin Roope meni sateenkaarisillalle puoli vuotta sitten. :´( Ikävä on kova, mutta muistot ovat kultaiset eikä niitä kukaan pois voi viedä.
VastaaPoistaHali ja rutistus rakkaan Mantan poismenosta! <3 <3 <3 <3 <3
Voimia ja jaksamista <3 Vaikka Mantan oliki aika mennä niin suru on varmasti suuri <3 Iso lohtuhalaus <3 Meillä kisut on reilu 13v ja ne on meille ko lapsia että toivotaan meänki kisujen pääsevän yhtä kunnioitettavaan ikkään kun teänki Manta <3
VastaaPoistaOtan osaa. :/ Minä olin 11, kun pieni P-kissa tuli luoksemme. 2009 saatoin viimeiselle matkalle 19-vuotiaana.
VastaaPoistaKiitos kaikille, teidän sanat ja voima halit sai paremman mielen. <3 Mantalaisen oli aika mennä, moikkaamaan muita kamuja parempaan paikkaan.
VastaaPoistaVoi surua. Voin vain kuvitella ikävää. Meillä oli 13 vuotta sama koira ja kun sitten tuli aika lähteä sinne eläinten taivaaseen, suruhan siitä tuli. Meidän hännänheiluttaja ottaa hellin tassuin kisuliinisi hoiviinsa. Siellä eläinten taivaassa on täydellistä. Koiratkaan eivät kissoja jahtaa. Ne tepastelevat siellä onnellisten lemmikkien puutarhassa. Jaksamisia täältäkin!
VastaaPoistaVoi ei, ikävä uutinen! Paljon paljon voimia sinulle! <3 Minulla oli lapsuudessani/nuoruudessani shetlanninponi, joka sitten myöhemmin myytiin toiseen kotiin. Sain muutama vuosi sitten kuulla, että Natsu (eli koko nimeltään Natascha van Veldzicht) oli siirtynyt vihreämmille laitumille. Itkin kaaaauan aikaa ja surin, vaikka en ollut koko ponia nähnyt vuosiin. Lemmikit ovat hurjan tärkeitä! Jaksamista!!
VastaaPoista