Mä olen aina ollut kova aloittamaan kaikkea uutta, mm. harrastuksia ja projekteja. Projektit vien yleensä kunnialla loppuun, mutta noi harrastukset on tupanneet jäämään. Ja nyt puhun liikuntaharrastuksista. Itämainen tanssi on varmasti ollut ainoa harrastus joka on pysynyt jo vuosia elämässäni ja siitä en kyllä luovu.
Ruokavalioni on tässä vuoden sisällä mennyt täysin uusiksi, viljat on jääneet suurimmalta osalta pois, kauraa lukuunottamatta. Terveellinen ruokavalio on tullut tutuksi ja sillä ollaan menty, pieniä herkkuhetkiä unohtamatta. Vuoden alusta kiinnitin vielä vähän enemmän ruokavalioon huomiota, lisäsin veden juontia ja karsin ne vähäisetkin sokerit täysin minimiin. Säännöllinen ruokarytmi palasi elämääni ja aloin myös syömään aamupalan. Nyt syön
Ja sitten siihen "uudistettuun elämään". Minä, nainen joka on vihannut henkeen ja vereen liikuntaa, hikeä, lihaskipuja ja muistellut kauhulla koulun liikkatunteja, on löytänyt ilon. Siis sen monen suusta kuullun liikunnan ilon! Ensimmäiset lenkit olivat ihan
Kyllä vain, näin on päässyt käymään. Ja voin vannoa, että tätä en olisi ihan heti itsestäni uskonut!
Ja miksi sitten näin on päässyt tapahtumaan? Tämä ei ole mikään laihdutusjuttu. Eikä mikään ulkonäköjuttu muutenkaan. Tämä on sellainen juttu, että mä tahdon saada lisää voimaa. Voimaa, hyvää oloa, terveen fiiliksen, väsymyksen pois ja ennen kaikkea tahdoin löytää sen liikunnanilon. :)
Kaikki muu mitä tastä hommasta seuraa on vain ja ainoastaan iso bonus.
Meidän perheessä Mixu on ollut kova aina liikkumaan. Ja koska mä en ole ollut, niin sekin aika ollaan vietetty eri paikoissa, Mixu lenkkipolulla ja minä himassa. Nyt me kipitetään kimpassa ja höpötellään asioita samalla. Eli saimme näin lisää yhteistä aikaa arkeen.
Ja mikä tästä hommasta nyt sitten tekee erilaisen aiempiin liikuntaharrastuksiin verrattuna?
No se, että olen ihan oikeasti löytänyt sen liikunnanilon. Edellisillä kerroilla en lähtenyt enään kolmannelle lenkille, vaan vaihdoin lajia ja ei, se ei toiminut. Nyt lenkkeilen 6-7 kertaa viikossa ja siihen päälle olen aloittanut lihaskuntojumpat. Ensiviikolla alkaa tanssi, joten eiköhän siinä ole alkuu tekemistä entiselle sohvaperunalle.
Plus tällä kertaa mulla on sellainen
Sellainen homma täällä menossa, onkos siellä lisätty liikuntaa?
Mukavaa pakkaspäivää,
Itse olen oikeastaan aina harrastanut liikuntaa jossain muodossa, mutta ero nykyisen ja entisen asenteen välillä on se, että homman pitää nimenomaan olla mukavaa ja mitkään ulkonäköhommat ei enää ole kriteerinä vaan se hyvä olo. :) Nykyään mun listalla on hotjooga, salilla käynti, parisalsa, showlattarit ja Maijan kanssa lenkkeily. Ainoastaan tanssi ja Maija on noista sellainen vakkarijuttu ja muut menee fiiliksen mukaan, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tosi kiva kun olet löytänyt liikunnanilon! Aina ei tosiaan huvita se lähteminen, mutta kun tietää mikä olo siitä seuraa, niin saa itsensä motivoitua. Ja tietysti myös se hyvä piiskuri (itsellä se on minä). ;)
VastaaPoistaJoo, mä alan olemaan ihan liian vanha noihin "ulkonäön takia liikun"-juttuihin. ;)
PoistaLiikunan ilo, hyvä fiilis ja terveys, ne taitavat olla se mitä tällä hommalla haen. Ja nyt on jo osa noista löytynyt.
Ihana kuulla miten siellä on hommat liikkarintamalla. <3
Kuulostaa ihanalta <3 Itsekin löysin liikunnan ilon ja terveellisemmän ruokavalion noin pari vuotta sitten. Näin vuoden alussa innostus on aina huipussaan ja nyt parhaillaan odotan innosta pinkeänä taas illan 1½ h spinningiä. Kesällä on tavoitteena polkea yhteensä 600km, viime kesänä tuli vajaa 500km täyteen :) Lenkillä käyn siskoni ja sen neljän koiran kanssa viikottain ja on se liikunta vaan niin ihanaa ja voimia antavaa puuhaa :)
VastaaPoistaVoi kuinka ihanalta kuulostaa tuo tavoite. :)
PoistaJa ihan mahtavaa lenkkiseuraa sulla on, mikäs sen mukavampaa onkaan...
Vajaa vuosi sitten koin itsekin herätyksen ja löysin sen liikunnan ilon. Sana jota en koskaan yhdistänyt liikuntaan. Mutta kun oikea ruokavalio löytyi, oli liikkuminenkin paljon mukavampaa!
VastaaPoistaMä alan jo ihan vähän päästä jyvälle tästä liikunnan ilosta. En nimittäin malta odottaa, että pääsen toimistolta lenkille. ;)
PoistaTosi ihana kuulla, että sullakin on löytynyt se ilo! Jes. :)
Tosi hieno juttu! :)
VastaaPoistaJee. :)
PoistaTästä se lähtee ja toivottavasti ei ikinä lopu.
Mulla on just sellanen jonkunäkönen kriiseily päällä. Olen vuosia harrastanu liikuntaa, mut nyt ku muksut on pieniä niin salillepääsy on ollut vaan vaikeaa, etenkin nyt kun on pienet sairastelluki. Ku mies kotiutuu töistä niin on ollu halu päästä vaan ulos lenkkeileen, mut siitäki on tullu huono omatunto, ku tietää, et maksaa saliijäsenyydestä ja lenkkeilee ilmaseks. Nyt päätinki laittaa salijäsenyyden jäihin ja alan nauttmaan ilmasesta lenkkeilystä ja kotitreenistä. Haluan alkaa nauttimaan enemmän siitä mitä jo teen. Uskomatonta, mut totta, et tässä tapauksessa on liikunta tuonu sen huonon fiiliksen, mutta kun on tottunut, niin ei voi elää ilmankaan. Kuntosali vain on nyt ollu se vimppa paikka mihin on tehny mieli lähteä tuulettumaan.
VastaaPoistaHei toi on tuohon elämänvaiheeseen varmasti tosi järkevä päätös. Lenkkeily tekee varmasti todella hyvää keholle ja varsinkin mielelle. Älä tunne huonoa fiilistä, pääasia on se että liikut. Toivottavasti saat sen jäsenyyden purettua.
PoistaJa nautihan lenkeistä, niin mäkin teen. :)
Mahtavaa, että säkin olet päässyt kiinni liikuntaan, siitä tulee vaan niin super hyvä fiilis! :)
VastaaPoistaMun suhde liikuntaan on aina ollut melko kiihkeä ja omistautuva:) Tiedän kuitenkin myös sen fiiliksen, kun ei yhtään hotsittais lähteä. Liikunnan, kuten minkä tahansa muunkin, tulee antaa enemmän kuin ottaa, ei kukaan jaksa jos homma ei motivoi.
Alan pikku hiljaa oivaltamaan sen ilon. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo, mutta nyt tuntuu niin ihanalta lähteä lenkille ja kolistella välillä painojen kanssa. :)
PoistaPikku hiljaa ja rauhassa, etsin ensin sen säännöllisyyden.
Liikuntamimmi, jee!
VastaaPoistaMulla urheilu on ollut aina osa elämää. Saan siitä energiaa, hyvää oloa ja nimenomaan voimaa (lähipiirissä on aina vitsailtu, että jos joku tarttee muuttoapua, minut kannattaa ainakin kutsua paikalle :P). Ulkonäön takia en ole koskaan takapuoltani lenkille/nyrkkeilysalille raahannut, se on aika lailla sivuseikka, vaikka kieltämättä timmit lihakset ei ole mikään huono juttu ;)
Hah hah! :)
PoistaJoo, toi on kyllä niin totta, että energiaa, hyvää oloa ja voimaa, ne on just ne syyt miksi mäkin tähän hommaan aloin ja jatkan loppu elämäni toivottavasti.
Ihana haba-mimmi siellä, laitankin muistiin, jos me vaikka tarvitaan joskus sohvan siirtelyyn apuja... ;)
Ihanaa, kun olis omaa tekstiä lukenut. Lukuunottamatta tuota lenkkiseuraa. Mahtavaa Image! Mä komppaan täysin, ekaa kertaa elämässäni en liiku pakosta vaan nautinnosta. Tää on samalla kreisii ja ihanaa. Varsinkin niin monen löysäilyvuoden jälkeen!
VastaaPoistaLenkit. <3
PoistaOn kyllä pakko myöntää, että aivan helvetin hullua tämä on. Siis että mä ihan oikeasti rakastan tarpoa tuolla -15 asteessa. :)
Hyvä sä ja mä!
Täällä vielä etsitää sitä kuuluisaa liikunnan iloa. Ja kovasti toivotaan, että se löytyisi pian...
VastaaPoistaAnna mennä. Kamat päälle ja kävelet sen mitä jaksat. Vaikka naama norsun vi##lla, mutta kunhan kävelet. Ja seuraavana päivänä uudestaan. Ja sitä seuraavana. Viikon kun tarvot eteenpäin, niin varmasti alkaa löytymään jotain iloa. Ja jos ei löydy, niin sitten mä en osaa neuvoa. :(
PoistaMulla löytyi vain hemmetin sitkeällä toistolla tuo ilo...
Toivon todella, että säkin sen löydät. <3