Mietteitä elämästä ja rakkaudesta!

Mä olen tässä mietiskellyt aika paljon elämää. Kolmikymppiset alkavat usein tekemään isojakin päätöksiä ja muutoksia elämälleen. Hankitaan kumppani, tehdään lapsia, mennään naimisiin, erotaan, vaihdetaan työpaikkaa, eli isoja muutoksia.
Kaveripiirissäni on todella moni eronnut viimeisen vuoden aikana. Ja siis pitkistä parisuhteista. Se kyllä vaikuttaa moneen ihmiseen. Ihan myös kavereihin asti, kun joutuu miettimään, että voiko heidät vaikkapa kutsua samoihin kemuihin ja mitä toinen eronneista ajattelee, jos olenkin kummankin kaveri jatkossakin...

Tuleekohan ihmisille joku kriisi kolmikymppisenä?
Jos ei ole lapsia, niin aletaan miettimään, että kohta ollaan jo liian vanhoja siihen hommaan.
Tai työelämässä, olenko mä nyt saavuttanut tarpeeksi mainetta ja kunniaa.
Parisuhteessa mietitään, että pitäisikö jo mennä naimisiin, ettei hääkuvassa näytä ihan rupsahtaneelta, jos pitkittää vielä.
Ja sitten jos on lapsia ja parisuhteessa, niin mietitään, että onko tämä nyt sitten tässä. Eikö elämällä ole enää muuta tarjottavaa...
Sinkkuna taas surkutellaan, että kun ei ole sitä oikeaa löytynyt. Ja mitä jos sitä ei ikinä löydykkään, vaan joudun elämään yksin koko loppuelämän.

Mä olen 31-vuotias. Minulla on aviomies, ollaan oltu yhdessä 14-vuotta, kihloissa niistä 13-vuotta ja naimisissa 8-vuotta. Meillä on tytär, joka on 12-vuotias. Olen työelämässä. Eli minulla on tavallaan kaikki mitä moni vain haaveilee.
Moni on kysynyt, että miten me ollaan edelleen yhdessä. Se taitaa olla harvinaista tänäpäivänä.
En mä ole paras antamaan vinkkejä, varsinkaan, kun en alunperinkään uskonut avioliittoon, tai pitkiin parisuhteisiin. Mutta Mixu on saanut minun pääni käännettyä aika hyvin...

Minä en ole mikään helpoin ihminen. Olen horoskoopiltani Kaksonen, ja aikamoinen tuuliviiri. Välillä olen enkeli ja välillä helvetti on valloillaan. Mixu on Kauris, eli kovin pedantti ja rauhallinen. Ja kyllä, mä uskon horoskooppeihin.
Ehkä me sitten tasapainotetaan toisiamme, mutta kyllä ne sarvet välillä kolisee tässäkin huushollissa, uskokaa vain. Nykyään kyllä harvoin.

Pitkässä parisuhteessa on se hyvä puoli, että tuntee toisen jo hyvin. En sano, että kokonaan, koska eiköhän meillä jokaisella ole jotain omia salaisuuksiamme, jollain tasolla. Mikä on itseasiassa hyväkin, koska olisihan se tylsää jos tietäisi toisesta ihan kaiken. Vuosienkin jälkeen voi siis yllättää toisen kertomalla jotain mitä toinen ei tiennyt...

No miten me sitten ollaan päädytty hengaamaan toistemme kanssa näin kauan?
Kerron nyt oman näkemykseni asiasta, Mixun näkemys voi olla jotain ihan muuta. ;)

Elämähän on hyvin pitkälti arkea. Ja arki on kyllä välillä maailman tylsintä, varsinkin, kun on tälläinen "mä haluun ja mä haluun nyt heti"-luonne. Mutta arki on juuri se juttu. Arjen pienet teot. On ne sitten saunan lämmitys toiselle, toisen lempisarjan tallentaminen, iltapalan tekeminen. Illalla yhdessä nukahtaminen, aamulla toisen herättäminen. Pieniä asioita, mutta niin tärkeitä.

Sitten on niitä keskikokoisia juttuja, kuten kukkien tuomisia, toiselle suklaan ostamista (kun/jos on ollut vaikka huono päivä), lähtemistä Ikeaan vaikka ei voisi vähempää kiinnostaa, toiselle oman ajan antamista. Teoilla näyttämistä siis.

Ja sitten on niitä superjuttuja, jotka tekevät Mixusta maailman parhaan aviomiehen.
Hän on tukena, kun maailmani huojuu.
Hän on paikalla, kun häntä tarvitsen.
Hän osaa valita oikeat sanat, tai olla hiljaa, kun sanoja ei tarvita.
Hän on maailman upein isä, ollut aina, ihan Pikkuisen syntymästä asti.
Hän on realisti ja jarruttelee välillä minun päähänpistojani, mutta jos homma on hänen mielestä okei, niin sitten se toteutetaan ja nopeasti.
Hän on fiksu ja hänen kanssa on mukava viettää aikaa.
Hän on minun paras ystäväni ja hengaillaan aika paljon yhdessä.
Hänen kanssa teemme yhdessä hullujakin asioita ja nauraa räkätämme päälle.
Hän osaa yllättää minut ihan 100-0 edelleen.
Ja mä rakastan häntä ihan hirmuisesti, vaikka hän on välillä maailman isoin luupää. <3

Nyt tuli niin pitkä stoori, että selkeästi minulla on liikaa aikaa näin sunnuntai-aamuisin. ;)
Toivottavasti jaksoitte lukea.

Onko teillä ollut mitään kriisejä kolmenkympin kieppeillä?




Super kivaa sunnuntaita,

(Tekstikuvat lainattu: täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.)