Sunnuntain syvälliset 11!

Nyt on kyllä syvällinen postaus tulossa. Tai ainakin tunnustus. Mä olen syönyt kulhollisen nameja... Ostin ne virpojia varten, mutta koska ne ei kaikki mennyt, niin näin paremmaksi hoidella ne. Ei siinä muuten mitään, mutta ne namiskuukkelit ei ole kaikkein parhaimpia mun masulle. Voihan munat!

No, väliäkös sillä. Nyt eteenpäin, turha voivotella asiaa jota en saa enään tekemättömäksi. Onneksi ne oli edes hyviä nameja.

Mä olen tänään istuskellut eteisen lattialla suurimman osan päivästä. Ja miksikös niin...
No, meillä oli hieman kuvauksia täällä kotona ja en tahtonut häritä Mixua työssään, joten otin iPhonen ja parkkeerasin bärssini eteisen matolle.
Siinä sitten selailin mun FB-kamujani ja mietin, että onpas siellä kaikenlaisia ihmisiä minun elämäni varrelta. Ja aloin miettimään heidän elämäntarinoitaan.
Ei ole kaikilla mitään ruusuilla tanssimista elämä ollut. Siltikin jokainen heistä on aivan tajuttoman vahva ja ihana ihminen. On upeaa olla ympäröitynä sellaisilla ihmisillä. Ja heistä itse saa voimaa, kun ei ihan aina jaksaisi olla "rouva Maailman positiivisin"...

Onneksi sitten taas päinvastoin olen osannut tiputtaa elämästäni ne energiasyöpöt, jotka ovat ottaneet, mutta eivät antaneet. Ja näin on hyvä. Tätä asiaa täytyykin alkaa soveltamaan jokaiseen elämän osa-alueeseen, kuten ravintoon, työelämään, liikuntaan...
Nyt pohdinkin erittäin syvällisiä, eli ottaako vai antaako ne minun syömät namuset. ;)

Ihanaa Palmusunnuntaita kaikille.

(Kuva lainattu: täältä)