Tällä kertaa luvassa on hieman erilainen postaus. Sisätiloissa-blogista nimittäin haastettiin Mixu kirjoittamaan postaus, joka kertoisi hänen näkökulmansa bloggaamiseen. Myös kuvat ovat Mixun ottamia, kuten aina. Eipä tarvitse enää miettiä, mitä mieheni mielessä liikkuu bloggaamisen suhteen.
Isänpäivän kunniaksi ajattelin ajoittaa oman haastepostaukseni.
Napa ratkeaa. Kyllä on Pikkuinen ja Image tehnyt hyvän brunssin mulle Isänpäiväksi. Makoilin yläkerrassa odottaen että kutsu tulisi....VALMISTAA! ja sitten kipin kapin alas. Kyllä silmä lepää ja mikä tuoksu.
En oo muita hajuja käyttänyt moneen vuoteen kuin tätä, oli juuri loppumassa ja vinkkasin siitä Pikkuiselle ja vaimolle. Tämä kyllä piristi päivää. Kiva ja toivottu lahja.
Minun rooli bloggamisessa on kuvien ottaminen ja vaimon ideoiden ymmärtäminen, mitä hän kuvilta haluaa, joka todellisuudessa on varmaan kaikista haastavinta tässä touhussa. Otetaanko ns. taide- vai kokonaisuuskuvia.
Meillä on selvä työnjako. Minä kuvaan, osittain ohjeiden mukaan, jos ymmärrän niitä, Image valitsee parhaat kuvat ja minä muokkaan ne. Hän kirjoittaa tekstit joihin en puutu millään tavalla, koska ei tota runosuonta ole minulle luotu, kuten tästä näätte. Ja täähän on hänen blogi.
Tässä uusin hankinta Sigman kiinteä 50mm F1.4 ex dg joten valovoimaa riittää paremmin suomen 9 kuukauden kestävään pimeyteen, etenkin sisäkuvissa. Ja siihen ostin tietenkin uv/suojalinssin jota suosittelen kaikille vähänkään paremmille objektiiveille. Jotta naarmut ja kolhut osuu suojalinssiin, eikä itse objektiiviin.
TODELLA pitkän haaveilun jälkeen hommasin itselleni huomattavasti paremman jalustan, kuin mikä on tässä jo pari vuotta ollu. Käytin sitä vain pakosta oli nimiättäin niin rimpula. Painavaa kameraa ei voinut pitää muuta kuin suorassa, ei siis ollut mitään toivoa että pystykuvaus olisi onnistunut vanhalla rutisevalla ja notkuvalla jalustalla.
Joten tässä se uusi jalka nyt möllöttää. Benron alumiininen jalka ja kuulapää, pää kestää jopa 8kg painon, joten voin laittaa huolletta rakkaan painavan kamerani siihen, pelkäämättä sen tippumista.
En todellakaan ole mikään visuaalinen ihminen. Vaatii välillä aika paljonkin ymmärtämistä näissä sisustus asioissa. Esimerkiksi koristetyynyt; en todellakaan ymmärrä miksi niitä pitää olla niin paljon, ettei edes sohvalle mahdu istumaan, taitaa olla joku naisten juttu. Tai miksi saippuapullon pitää olla kaunis, sieltä minun mielestä pitää vain tulla saippuaa. Mutta pakko sanoo, että vaikka en ihan samaa mieltä aina noista sisustushankinnoista olekkaan, niin joka ainoa kerta ne, jotenkin kummasti sopivat täydellisesti himaan. Onneksi sisustusmaku meillä on samanlainen, ei ole isommista hankinnoista tarvinnut vääntää kättä.
Haasteeseen oli kiva vastata. Kiitos Ainolle Sisätiloissa-blogiin.
Ja hyvää Isänpäivää kaikille isukeille!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, että jaksoit jättää jälkesi blogiini.