4.4.2012

Kilpikonnan elämää!

Olen huomannut, että suurin osa lukijoistani (sekä blogeista joita itse luen) ovat eläinrakkaita, siksi uskallauduin tähän postaukseen. Kuten jotkut jo tietävätkin, niin meillä ei ole karvaisia eläimiä syystä, että rakas ukkoni on kovin allerginen heille. :(
Itselläni oli aina lapsuudenkodissani kissoja, parhaimmillaan neljä. Nyt jokainen on saatettu viimeiselle matkalleen. <3
Kun muutimme Mixun kanssa yhteen reilut kymmenen vuotta sitten, niin silloin pohdimme mahdollisia lemmikkejä, koska kyllä se niin vain on, että lemmikki pitää talossa olla! :) Ja koska käärmettä minä en tahtonut, enkä kaloja, niin rupesimme tutkimaan hieman enemmän kilpikonnia, maakilpikonnia!
Tutkimustuloksemme myötä kotiutimme kodittoman kilpikonna vauvelin meille vuonna 2003. <3

Kuva lainattu: I Mattthew





Pieni perheenjäsenemme oli kananmunan kokoinen meille tullessa, tarkkaa ikää ei kukaan osannut sanoa, veikattiin noin vuoden ikäiseksi eläinlääkärissä.
Kilpikonnuus kotiutui hienosti, ja kovin energinen tapaus hän myös on. Nauttii elämästä kipittäen meidän alakerrassa vapaana, ja jos kylmä tai väsy iskee, niin omalle paikalle, lämpölampun alle pääsee hetkessä nautiskelemaan. :)
Ollaan rakennettu konnapojalle oma mesta rappusten alle ja sieltä löytyy lämmittelypaikka lämpölamppuineen, kiipeilypuu, sekä kivialunen unohtamatta omaan mökkiään, jossa uni maittaa öisin.
Terraariossa konnuutemme ei viihdy, joten se jätettiin suosiolla pois.






Hän rakastaa ruokaa, ja voin vannoa, että hän söisi vaikka hevosen verran ruokaa, jos hänelle sitä annettaisiin. Herkkunappuloita hän saa harvoin, mutta ilo on ylimmillään niinä päivinä... ;) Jos joku on mahdollisesti "unohtanut" hänen kello kuuden ruoan, niin hän kyllä ilmoittaa asian, joko juoksemalla keittiössä ympyrää/ seuraamalla jotain meistä ja kiipeämällä jalkapöydälle/ kiipeämällä omalle ruokalautaselleen (tyhjälle) ja "kolkuttelemalla" lautasta kovaäänisesti suullansa. On kova tahto tyypillä!







Ja uni... Tyyppi on oikea unikeko! Vetää talviunta noin keskimäärin nelisen kuukautta, mutta tänä talvena ei uni maistunut, kun kuukauden verran. Taisi tuo leuto alkutalvi tehdä tehtävänsä myös talvihorrokseen vaipuvissa eläimissä, niin meidän konnallekkin!
Hän nukkuu yöt omassa mökissään, mutta aamulla minua vastassa on aina rakas konnuus. :)
Välillä on toki ihanaa kiivetä parhaan kaverini eli Mixun tossuun vetämään päikkärit...



Ikinä en olisi uskonut, että tuo pieni jääräpäinen konna voi tuoda niin paljon iloa elämäämme. Ollaan naurettu vatsat kippurassa välillä, kun hän on keksinyt mitä oudoimpia tempauksia, viimeisimpänä mainittakoot SKEIDA-taiteen seinässä... ;)
Voisin varmasti jaaritella konnasta kirjan verran tekstiä, mutta jätetään nyt tämä tähän, uskon kyllä, että hänestä tulette vielä kuulemaan täällä... :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin! :)













11 kommenttia:

  1. Ihana! Kilpparit on ihania! Piti kyllä ihan takaisin palata ja lukea uudelleen, että ihan oikeasti kiipeilypuuko? Kilpparille? ;D Päivän piristyspostaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kiipeilypuu. Tai siis puunpalanen, jonka yli konna kiipeilee.. :) Kyllä hänestä iloa riittää, sen voin vannoa. :)

      Poista
  2. Siis aivan I H A N A! En ole koskaan ymmärtänyt oikein kilppareiden päälle, mutta nyt tää juttu ja teidän kilppari kolahti kyllä. Hauska :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että pikku kamumme saa sydämet heltymään. ;) En itsekkään aijemmin oikein tajunnut heidän funktiota, mutta tuon tyypin menoa seuratessa, ei voi muuta, kun suositella. Aivan ihana elukka. <3

      Poista
  3. No saa sydämet heltymään! :) Siis aivan ihanan sulonen konnuus <3 <3 ja vielä upeaa ku saa vappaasti kipitellä ja on hommattu vaikka mitä kivaa ja muuta :) ja ihania omia kujeita ja elkeitä pojulla <3 Mie oon aina ollu sitä mieltä että oli lemmikki mikä tahansa esim. käärme hyi! hämähäkki hyi! kissa, koira jne, niin niistä on aina omistajalle iloa ja omistajasta iloa lemmikille :) Ja onneksi nykyajan omistajat suurimmaksi osaksi ei pietä lemmikkejä häkeissään vaan ottavat ne osaksi omaa arkielämää <3
    Toki on sitte niitä jokka ottaa eläimen jota ei ole tarkotettu lemmikiksi mutta ne on asia erikseen ..

    Pikkupusu pojun poskelle täältä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, iloa on lemmikistä, kun lemmikistä, ihan samaa mieltä. :) Ja onnemme on, että erikoisempiakin eläimiä on nykyään kotieläimiksi tarkoitettu. :)

      Oskulainen kiittää pususta, tosin karkuun juoksemalla. ;)

      Poista
    2. :D Ihana Oskulainen :D mie tuun ja nappaan ja annan pusun kilpeen vaikka! :D Ei vaiskaan, vilkutusterkkuja vaan täältä lähettelen :) Ihana poju kyllä, ja nuo tekstit ja kuvat :D "OMG!! Herkkupurkki.." Hihi Ihanat tekstit sie keksiny, niin osuvatki :)

      Poista
  4. Aivan ihana!!! en ole ikinä ajatellutkaan kilpparia lemmikkinä, mutta nt kyllä ajatusmaailma muuttui. Upea konna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on hieno poika, ja minä olen niin onnellinen tuosta tyypistä. Se tuo kummasti vipinää kinttuihin kotona. :)

      Poista

Kiitos, että jaksoit jättää jälkesi blogiini.