Rakkaimmat koruni!

Korut ovat aina olleet minulle tärkeitä, niissä pitää olla "sitä jotain" miksi ne yllensä laittaa ja siksipä kerronkin teille hieman rakkaimmista koruistani.. :)

Pidän keltakullasta, se on vanhanaikaisen kaunis metalli joka tuo vanhanajan glamourin mieleen. Lähes kaikki koruni ovatkin siis keltakultaisia, höystettynä kiiltävillä timanteilla.

Minulle rakkaimmat korut ovat tietysti kihla-ja vihkisormukseni; sain kihlasormukseni vuonna 2000 auringonlaskun aikana laivan kannella, 18-vuotis syntymäpäivänäni. Rakas mieheni oli ihan itse käynyt valitsemassa sormuksen ja aivan minun tyylisen onnistui löytämäänkin. <3
Vihkisormukseni tarina taas onkin sellainen, että tasan viisi vuotta kihlauksesta (syntymäpäivänäni)
vuonna 2005 menimme naimisiin ja sain viidellä timantilla varustetun rivisormuksen sormeeni, kihlasormuksen kaveriksi. :)

Kuvassa vasemmalta oikealle;
Vihki-, kihla-, lahjasormukset.

Harvinaisin koruni onkin sitten Firenzestä asti, huomenlahjaksi saatu, käsintehty sydämen muotoinen kaulariipus, jollaisia ei taida maailmassa olla kuin yksi, jossa on kelta-sekä valkokultaa ja riipuksen kruunaa mielettömän upea kaulaketju.

Huomenlahjani Firenzestä

Eniten muistoja sisältävät koruni ovat; ukkini ja edesmenneen mummini vihkisormukset, niitä katsellen muistot tulvivat mieleeni heistä ja minusta pienenä.
Myös edesmenneen isomummoni kultaiset ja suurilla timanteilla varustetut korvakoruni ovat aarteet, joita ihailen säännöllisesti.

Oikealla ukkini vihkisormus ja siinä vieressä rakkaan mummini vihkisormus, jonka hän sai
Presidentti Kekkosen luvalla, ollessaan vasta 16-vuotias.

Isomummoni korvakorut

Eräs yllättävin lahja minulle on ollut mieheni edesmenneen mummon, joka oli aikamoinen teräs-mamma, antama Camée-koru. Hän ei kovin usein tunteitaan näyttänyt, mutta silloin tunsin, että olin saanut häneltä hyväksynnän aviomieheni puolisoksi.

Vasemmalla näkyy aviomieheni edesmenneen super-mummon antama Camée-koru.

Ja yllätyksistä puheen ollen; Suurin ja näyttävin koruni onkin todellisen yllätyksen aikaansaannos...
Eräänä päivänä ihailin upeaa korua joka sopisi erittäin hienosti tuleviin juhliini. No, muutaman päivän päästä aviomieheni soitti minulle töihin ja kertoi jonkun paketin odottelevan minua kotona, ja lähettäjäksi paljastui rakas kollegani, joka oli kuunnellut minun ihailua kyseisestä korusta!
Taivas varjele, kuinka minun suu loksahti auki. Kuinka hän pystyi pitämään salaisuuden niin hienosti ja kuinka hän pystyi tekemään NIIN mahtavan tempun. Ihana ihminen! :) Kiitos vielä C.

Mieletön yllätys & mieletön koru= mielettömältä ystävältä <3

Guessin kellon bongasin Outlet-myymälästä edukkaasti ja olihan se ihan pakko kotiuttaa sieltä, sen verran oli kivasti kimallusta tälle daamille. ;)

Guess-kello

Ja sitten vielä on sormuksia ja rannekoruja, jotka ihana ja huomaavainen mieheni on minulle vuosien saatossa juhlapäivinä ostanut lahjoiksi tälle harakalle, joka rakastaa kaikkea kiiltävää. <3

Kultaa harakalle kullalta <3

Jokaisella korullani on siis tunnearvoa ihan mielettömästi, ja niitä kantaessani tunnen rakkaat ihmiset lähelläni. <3

Mikäs on sinun rakkain korusi ja miksi? Olisi aivan ihanaa kuulla tarinoita ihanista koruista. :)

Koruista minulle tulee usein Sinkkuelämää Carrien koruepisodi mieleen, kun hän hävitti sen ihanaisen "Carrie-korun" käsilaukkunsa vuoren sisään, Pariisissa ollessaan. Onneksi se löytyi!